1. Ravinto- ja nestetasapaino

Joukkueet liittävät oheisharjoitteita jäävuoron yhteyteen. Se on hyvä asia. Mutta samalla on huolehdittava neste- ja ravintotasapainosta. Kiinteää ravintoa tarvitaan, jos harjoitus kestää matkoineen reilusti yli 2 tunnin, esim.

1. Alkujumpan (oheisharjoite) jälkeen heti, ennen jäälle menoa juodaan 1 - 2 dl

2. Jääharjoitus, alle 50 min. jäävuorolla ei tarvita juomataukoja

3. Jääharjoituksen jälkeen käynnistetään palautuminen heti hedelmillä, vihanneksilla, leivällä ja/tai jogurtilla. Jos alla on pitkä harjoitus = oheinen + jäävuoro yli 2 tuntia, mikään ei estä pukukopissa nauttimasta näitä jo ennen loppuvenyttelyjä.

Tankkauksella on aina palautumiseen ratkaiseva merkitys. Nämä vaikuttavat yhdessä koko harjoituksen lopputulokseen.

Ravintotasapainosta on huolehdittava matkaotteluissa. Unohtakaa suklaapatukat, jotka ovat yleensä vain kovaa rasvaa ja sokeria. Yksi patukka sisältää aina yli 15 sokeripalaa. Moniko kehtaa syödä yleisellä paikalla kerralla tuon määrän sokeria?

Oman lukunsa ovat sitten diabeetikot ja astmaatikot. Heidät tulee valmennuksessa ja matkoilla huomioida tarkasti.  

2. Kuperkeikkoja, hyppyjä,  luistelua, veivaamista, jne.

Tulemme jatkossa kiinnittämään huomiota entistä yksilöllisempään valmennukseen.

Fyysisten taitojen oppimisen "herkkyyskaudet" ovat kovin yksilöllisiä. Vaihteluväli voi olla jopa 4 vuotta samassa ikäluokassa. Myösfyysinen kehitys lisää eroja. Kaikkia tämäedellyttää valmentajien jatkuvaa kouluttamista.

Myös varhaislapsuuden ja lapsuudenaikaisessa perusliikunnassa on tällä hetkellä valtavia puutteita. Valitettavasti siitä eivät koti tai koulu enää riittävästi huolehdi.

Lajiseurana joudumme liiankin paljon keskittymään liikunnallisten perusvalmiuksien luomiseen. Se on silloin pois itse lajilta eli JÄÄKIEKOLTA. Mutta jokainen hyppy, kuperkeikka tai muu kehonhallinnan taitoliike, jne menevät lihasmuistiin eivätkä sieltä koskaan katoa. No, tehdään niitä sitten jääharjoittelun oheisina.

Suositeltavaa on, että juniorimme aktiivisesti harrastaisivat muita kehon hallintaa vaativia lajeja, yleisurheilua, voimistelua, kamppailulajeja, jne. lähes mitä tahansa.  Kesäsin monet alueen yleisurheiluseurat järjestävät laadukkaita urheilukouluja.

Luistelutaidosta: yleensä 6-8 vuotias oppii luistelun alkeet (eteen ja taakse + jarruttaminen)  helposti. Mutta heti sen päälle, isolle jäälle mentäessä on nopeasti luotava valmiudet juuri lajinomaisen luistelun tarpeisiin.

Varsinaisesti siihen keskitytään D- ja C -junioreissa. Ja taas tarvitaan kohtuullisen hyviä fyysisiä valmiuksia (koordinaatiokykyjä, ketteryyttä, nopeusvoimaa, jne). Taas ne pitää hankkia jääharjoittelun ulkopuolelta, jotta hyvä kehitys aikuismaiseen luisteluun käynnistyisi kunnolla. Ja jälleen ovat isot yksilölliset näkyvissä. Mutta aikanaan se puberteetti lopulta jokaisella käynnistyy.

Veivaamiset; Näyttää mallioppiminen menneen perille. Kun osaa vetosyötön ja -laukauksen sekä pehmeät haltuunotot, pelaaminen vaikka millä tasolla on täysin mahdollista.

3. Peliäly, taktiikka ja pelitapa?

Toivottavasti jokainen valmentaja ilmaisee joukkueelleen tahtomansa pelitavan. Toki seurana me toivomme joukkueittemme olevan asenteellisesti rehtejä, rohkeita ja yritteliäitä.

Minkälaisia pelaajamme ovat taidollisesti ja taktisesti on jo lukemattomien harjoitusten ja pelien tulosta. Tässä tekemisessä tarvitsemme toinen toisiamme.    

4. Lähiajan koulutustilaisuudet valmentajille

SVK eli SEURAVALMENTAJAN KURSSI Porissa 

Seuravalmentajan kurssi on NVT (Nuorten valmentajan tutkinto) edeltävä kurssi, eli NVT hakeutuvalta valmentajalta edellytetään, että SVK kurssi on suoritettu. Kurssi paikka ja ajankohdat; Pori, Karhuhalli (Isomäen urheilukeskus Pori)

• jakso 19.9-21.9.08 (pe 16.00-21.30, la 9.00-18.00 ja su 9.00-16.00)
• jakso 3.10-5.10.08 (pe 16.00-21.00, la 9.00-18.00 ja su 9.00-16.00)

LKOK eli LUISTELUKOULUN OHJAAJAN KURSSI Paneliassa 20.09. 

Luistelukoulumme alkaa syyskuun puolivälissä ja taas tarvitsemme lasten ohjaajia.

Halukkaat isät jä äidit, ottakaa yhteyttä Paavo Saariseen puh. 0400-861617 tai Satu Liikalaan. Ilmoittautumiset viimeistään 12.9. mennessä minulle. 

Lähetämme teidät päiväksi Paneliaan oppimaan luistelun opettamista erilaisten leikkien avulla. Seura maksaa kurssin kulut. 

Menetyksellistä kautta kaikille!

Paavo Saarinen
valmennuspäällikkö

_ _ _

Mikäli olet LOK-kurssit suorittanut tai suorittamassa, kertokaa kiinnostuksenne. Koulutuksesi rahoitus järjestyy Kuki / Harjavallan kaupungin toimesta, siitä koulutusputkeen meneminen ei ole kiinni. SVK on sen ensimmäinen varsinainen askelma ja sillä luodaan vankka perusta jatkolle; NVK + JVK + jne. 

Mikäli olet LOK-kurssit suorittanut tai suorittamassa, kertokaa kiinnostuksenne. Koulutuksesi rahoitus järjestyy Kuki / Harjavallan kaupungin toimesta, siitä koulutusputkeen meneminen ei ole kiinni. SVK on sen ensimmäinen varsinainen askelma ja sillä luodaan vankka perusta jatkolle; NVK + JVK + jne.

Valmennuksen asioita

Kausi näyttää lähteneen käyntiin ihan mukavasti, mutta pariin asiaan toivoisin kiinnitettävän tarkemmin huomiota:

1. Ravinto- ja nestetasapaino

Joukkueet ovat ryhtyneet entistä enemmän käyttämään kuivaharjoittelua jääharjoittelun osana. Se on hyvä asia. Mutta samalla on huolehdittava nestetasapainosta. Samoin jotain kiinteää ravintoa (ei edes Mars-suklaapatukoita tai sipsejä) tarvitaan silloin kun harjoitusrupeama vie MATKOINEEN aikaa reilusti yli 2 tunnin.

Yksinkertainen käytäntö on, että alkujumpan jälkeen heti, ennen jäälle menoa juodaan 1 - 2 dl ja sillä mennään jääharjoituksen. Kun tullaan jäältä, käynnistetään palautuminen mahdollisimman nopeasti hedelmillä, vihanneksilla, leivällä ja/tai jugurtilla. Jos alla on pitkä jääharjoitus, mikään ei estä pukukopissa nauttimasta näitä jo ennen loppuvenyttelyjä. Tankkauksella ja palautumisella on aina ratkaiseva merkitys koko harjoituksen lopputulokseen. Jääkö siitä mitään jäljelle!

Tämä sama ravintotasapaino on oltava kirkkaana myös matkaotteluissa. Muistakaa, että suklaapatukat (Marskin) ovat yleensä vain kovaa rasvaa ja sokeria. Yhteen patukkaan sisältyy helposti yli 15 sokeripalaa. Näillä eväillä ei pitkälle pötkitä. Mutta sokeritokkuran siitä saa helpolla.

Oman lukunsa ovat sitten diabeetikot ja astmaatikot. Heidät tulee valmennuksessa ja matkoilla huomioida tarkasti.  

2. Luistelua, veivaamista, jne.

Jääkiekkoliitto painottaa lähi vuosina entistä yksilöllisemmän valmennuksen huomioimista. On havahduttu huomaamaan, että jokaiselle tyypilliset eri asioiden oppimisen "herkkyyskaudet" ovat kovin yksilöllisiä. Juuri luin Tampereen yliopiston eräästä kasvatustieteen julkaisusta, että koulunsa aloittaneiden 7-vuotiaiden "todellinen valmiusikä oppimaan" oli 5 - 12 vuotta. Ja kuitenkin Suomessa pidetään jääräpäisesti kiinni 7-vuotiaana aloitettavasta oppivelvollisuusiästä. Kun tähän lisätään fyysinen kehitys, huomataan kuinka suuri haarukka jokaisella ikäluokalla on. 

Luistelutaidosta: yleisesti ollaan hyväksytty, että 6-8 -vuotiaana luistelun alkeet (eteen ja taakse + jarruttaminen) ovat helpoimmin omaksuttavissa. Mutta heti sen päälle, isolle jäälle mentäessä on nopeasti luotava valmiudet juuri lajinomaisen luistelun tarpeisiin. Siksi esim. Tuto (joka tekee nykyään ilmeisesti Turun parasta juniorityötä) painottaa luistelun oppimista 96, 95 ja 94 -ikäluokille.

Nämä taas edellyttävät kohtuullisen hyviä fyysisiä valmiuksia (koordinaatiokykyjä, ketteryyttä, nopeusvoimaa, jne). Ja ne pitää hankkia jääharjoittelun ulkopuolelta (muista lajeista, koulu- ja/tai hyötyliikunnasta). Ja ne valmiudet ilmeisesti nyt ovat liian monella yksilöllä puutteelliset, jotta hyvä kehitys luisteluun käynnistyisi kunnolla. Ja tässä on myös huomioitava isoiksi kasvaneiden erilaisuudet. Antakaa niiden koukkupolvien hoiperrella - aikaa meillä on. 

Veivaamiset: näyttää mallioppiminen menneen perille. Minusta kun osaa vetosyötön ja -laukauksen sekä pehmeät haltuunotot, pelaaminen vaikka millä tasolla on täysin mahdollista. Kunhan Hisey tekee yhtä monta maalia/ottelu/ SM-liigakausi kuin Kari Makkonen aikoinaan, muutan heti kantani.

Pelikirja vai taktiikka vai pelitapa? 

Taisi käydä niin, että Petteri Sihvosen lanseeraama käsi Pelikirja-käsite on tullut jäädäkseen. Syy taisi olla siinä, että entiset taktiikat, strategiat, jne ovat käsiteinä poimitut sotahallinnosta. Nykyisin valmentajat enää harvoin pääsevät edes RUK:hon, jolloin tuo terminologiakin on vierasta. Sota- tai tykkimies, puhumattakaan sivari ei niistä käytännössä mitään tiedä.    

Jokainen valmentaja tekee omat valintansa. Minusta on pääasia, että joukkue on valmentajansa tahdon näköinen viimeistään keväällä. Silloin ne "oikeat" pelit yleensä pelataan.

Toki seurana meidän tulee ilmaista myös tahtomme, minkälaista jääkiekkopeliä me toivomme joukkueittemme esittävän. Vai mitä?